Rimethuksen päiväkirja, osa 2

Elokuu 14 (jatkoa):

Yksipuolisen neuvottelun jälkeen toverini paloivat halusta päästä tapaamaan herttua ja minuakin kyllä kiinnosti minkälainen henkilö siellä oikein hallitsi jos hänet haluttiin saada näin paljon pois päiviltä. Noh ehdotin ensin että lähtisimme huomenna, mutta toverini vaativat että lähdemme samana päivänä. Päätimmekin mennä hankkimaan vetojuhdan ja erilaisten raha-asioiden pakottamien asioiden takia päädyimme muuliin ja yksinkertaisiin kaksipyöräisiin kärryihin. Toverini nimesivät muulin Täpläksi… samapa se minulle mikä tuon haisevan elikon nimi oli.

Tämän jälkeen lähdin tutkimaan itse paikallisia taikajuomakauppoja ja silmiini osui ’’Ikuisen Nuoruuden’’ putiikki… ehkäpä olisi pitänyt mennä muualle… paikalla oli myymässä yli-innokas maahinen joka yritti myydä kaikenmaailman ryppyvoiteita ym. mutta tivaamalla sain vihdoin ja viimein normaaleja parannusjuomia – hän yritti myydä niistäkin pinkkejä versioita! Sekopäisiä nuo maahiset…

Vihdoin ja viimein ostoskierroksemme jälkeen tapasimme kaupunginporteilla ja päätimme suunnata matkamme kohti Trinaksen herttuakuntaa aurinkoinen sää mukanamme.

Matka sujui rauhaisasti ja leiriydyimme, lupauduin ensimmäiseksi vartijaksi koska en ollut joutunut tällä kertaa kuluttamaan loitsujani – ja tarkkojen silmieni ansiosta huomasin goblin rakit! Ne yrittivät yön turvin luultavasti tulla syömään meidät mutta nopea toimintani auttoi tovereitani ja murskasimme ne helposti, yksinkertaiset pedot eivät mahtaneet meille mitään.

Elokuu 15:

Matkasimme jälleen tuon tyhjän autioituneen majatalon ohi – kukaan ei ollut vielä perustanut uutta tai valloittanut vanhaa, saapahan nähdä koska sekin kuhisee hirviöitä koska tämän maan vartijat tuskin mitään huomaavat… loppu päivän matka sujui ongelmitta aurinkoisen sään jatkuessa.

Elokuu 16:

Saavuimme Trinaksen herttuakuntaan viimein – maa on ilmiselvästi rutiköyhä ja loppuun imetty, pellot ovat surkeita, ihmiset nälkiintyneitä ja sotilaspartiot matkaavat ympäriinsä yrittäen puristaa viimeisiäkin mehuja talonpojista. Päätimme yöpyä heikkolaatuisen näköisessä majatalossa jonka ruoka oli surkeaa kuten olettaa saattoi. Jonkun pitäisi ehdottomasti nostaa tämän maan laatua! Sain sentään itse nukkua kunnon huoneessa, toverini nukkuivat huoneissa joissa oli rikkinäinen katto… kuulemma nauttivat ulkoilmasta, villit…

Elokuu 17:

Heräsimme aikaisin aamulla kun alakerrassa oli puhjennut tappelu ja huomasimme että talonpojat tappelivat sotilaita vastaan – talonpojat teurastettiin melko nopeasti ja meiltä kysyttiin kuuluimmeko kapinoitsijoihin – pah! Vältimme tappelua mutta olisimme kyenneet teurastamaan nuo typerät idiootit helposti… jatkoimme siis matkaamme kohti itse Trinaksen kaupunkia kohti aurinkoisen sään jatkuessa – saavatpahan nämä surkimukset nauttia edes hyvästä ilmasta

Löysimme tiemme helposti kaupunkiin jonka ulkomuureilla ei näkynyt edes sotilaita ja muurit olivat rappioituneet…säälittävää! Itse kaupunki oli yhtä suurta slummia ja surkean näköiset ihmiset maleksivat ympäriinsä telttameren keskellä. Onneksi kaupunginkeskustassa oli toinen pienempi sisämuuri jonka sisällä olevassa kartanossa herttua itse asui. Suuntasimmekin askeleemme sinne aikeenamme tavata itse herttua mahdollisimman nopeasti.

Sisämuurin portilla vartijat pysäyttivät meidät ja huomasin muurin harjalla muutaman sotilaan osoittavan meitä valmiilla varsijousilla… ystävällinen vastaanotto… kerroimme olevamme seikkailijoita jotka haluaisivat auttaa herttuaa pienen kapinallisongelmansa kanssa ja hetken suostuttelun jälkeen pääsimme sisään, Shalizin velociraptor dinosaurus mukaan lukien, hah! Tiemme vei todella komeaan kartanoon jos vertasi ulkopuolella olevaa kaupunkia, punaiset matot koristivat käytäviä muiden koriste-esineiden ohella, eipä herttuamme turhan vaatimaton ole.

Lopulta kuljettuamme erilaisten käytävien ja huoneiden läpi pääsimme herttuan luokse joka oli kenties joskus ollut voimakaskin mies mutta nyt hän oli vanhuuden rapistama, esittäydyimme ja hän sai jonkinlaisen mielenterveys kohtauksen kun puhuimme kapinasta – onneksi tuo idiootti rauhoittui lopulta ja lupauduimme päästävämme kapinan johtajat päiviltä – olimmehan herttuan hyviä kannattajia… herttua myös hulluudenpuuskassaan päätti hirtättää 30 kapinan jäsentä, saimmepahan oivan tilaisuuden löytää mahdollisia kapinallisia!

Päädyimme isolle aukiolle katsomaan hirttäjäisiä (alkeellinen kuolemantuomio, varsin tehoton) ja huomasimmekin hetken päästä kuuden hengen ryhmän joka supisi  varsin epäilyttävästi. Lähdimmekin varjostamaan heitä ja kun kaksi heistä erosi muusta ryhmästä tiesin tilaisuutemme tulleen.

Shaliz lähti viemään muulia talleille, jonka jälkeen minä sekä Helga lähdimme noiden kahden epäonnisen kapinallisen perään. Hyökkäsimme yllätyksen turvin heidän kimppuunsa ja Helga teurasti heistä toisen melko makaaberisti mutta toisen saimme hengissä. Tein tuon surkean ihmisen kanssa sopimuksen että hän kertoisi meille tietonsa ja minä maksaisin hänelle muutaman kullan joka oli valtava raha tällaisessa kaupungissa – ahneus tekikin tehtävänsä varsin mainiosti ja sain hyvän kontaktin. Hetken juteltuamme miekkosen kanssa saimme tietää missä kapinallisten aselähetys oli ja odotimme hetken Shalizzia kunnes lähdimme tarkistamaan pitivätkö tiedot paikkansa, muuten saisimme hauskaa ajanviettoa tuon kurjan valehtelijan teurastamisen muodossa…

Lähdimme kohti hylättyä varastorakennusta joka oli torin laitamilla. Ihmiset parveilivat torilla epäluuloisen oloisesti peläten herttuan seuraava oikkua, mutta synkillä kujilla torin vieressä ei ollut ihmisiä – pelkäsivät kai että heitä luultaisiin heti hämäräperäisiksi kapinallisiksi… Löysimme pian kohteemme emmekä nähneet ikkunoita mistä olisimme päässeet sisään – pikaisen tutkimisen jälkeen Helga päätti murskata oven miekallaan säpäleiksi, mitäpä sitä turhia siis odottelemaan. Sisällä oli kuusi vartijan oloista miestä – sekä suuri määrä laatikoita joiden raoista pilkisti miekkoja, tikareita ym. aseita – olimme osuneet selvästi oikeaan. Loitsin itse välittömästi osan vartijoista uneen jotta tehtävämme olisi helpompi, Shaliz liskoineen ryntäsi vihollisten kimppuun Helgan myötä. Taistelun yltyessä Helga rupesi yhtäkkiä karjumaan mielipuolisesti ja näytti siltä kuin hän olisi seonnut lopullisesti – hänen silmänsä olivat täynnä raivoa ja tämä hyökkäsi lähimmän vihollisen kimppuun, sivaltaen tämän brutaalisti kahtia jolloin tämän yläruumis lensi päin seinää suuren verivanan saattelemana, sangen brutaalia mutta kieltämättä tehokasta.

Taistelu näytti siis helpolta mutta yhtäkkiä varaston yläosassa aukesi ovi josta ryntäsi kolme miestä varsijousien kera sekä heidän jonkinlainen johtajansa joka oli vanhempi, kokeneemman, oloinen mies. Kun saimme alakerrassa hereillä olleet viholliset kukistettua muu joukkiomme lähti ryntäämään toiselle kerrokselle kun minä jäin hieman viimeistelemään nukkuvia vartijoita – mutta nuo kirotut varsijousi miehet ottivat minut kohteekseen (1HP)! Sain muutaman nuolen itseeni ja suojauduin tasanteen alle ja join nopeasti maahiselta ostamani taikajuomat… mitä surkeata litkua ne olivatkaan, sulkivat juuri ja juuri haavani! En sinne kyllä toista kertaa mene, eipä taida olla maahisten taikavoimiin luottamista! Onneksi pian nuolisade lakkasi kun Helga ja Zard (Shalizin velociraptor dinosaurus) olivat päässeet varsijousimiesten kimppuun – livahdin välittömästi poistamaan päiviltä nukkuvat vartijat jonka jälkeen suuntasin itsekin tieni toiselle kerrokselle.

Pian voitimme nuo säälittävät vartijoiden rippeet ja heidän johtajansa pakeni edeltä ilmeisesti huoneeseensa, samalla Helgan raivo näytti laantuvan ja nyt tämä näytti melko väsyneeltä, toivottavasti hänen voimat riittäisivät vielä hetken aikaa, Shaliz ja tämän lisko näyttivät myös taistelun kuluttamilta enkä itsekkään enää omannut kovin monta loitsua… Suuntasimme kuitenkin heidän johtajansa huoneeseen muistaakseni Shaliz etunenässä jolloin heidän johtajansa virittämä valtava varsijousi ansa laukesi ja Shaliz sai ikävän nuolen osuman – muut ryntäsivätkin välittömästi hänen kimppuunsa eikä hän pärjännyt ylivoimalle enää yksin surkean säilänsä kanssa. Voitto oli meidän ja olimme kukistaneet kapinallisjoukkion ja olimme löytäneet etsimämme aselähetyksen! Annoin Shalizzille viimeisen parannusjuomani koska kuulemma hänellä itsellään ei ollut enää voimia ainoaankaan parannusloitsuun… Lähdimme välittömästi kohti herttuan kartanoa, koska emme halunneet joutua myöhempien kapinallisten väijyttämiksi…

Pääsimme onneksi herttuan kartanolle ilman suurempia kohtauksia (vaikka tuskinpa muutama kapinallissaasta mitään meille olisi voinut) ja meidät johdatettiin hänen luokseen ja hän melkein makasi jälleen valtaistuimellaan idioottimaisen näköisenä, melkein nukkuen. Hän kuitenkin ilahtui uutisista ja lupasi pitää meille huomenna juhlapäivällisen arvollemme sopivasti. Tämän jälkeen pyysimme jospa häneltä löytyisi jonkinlaista pappia tai apteekkaria joka voisi katsoa haavojamme ja hän kummasti tulistui tästä yhtäkkiä, hänellä taitaa olla jotain pappeja vastaan… Hän kuitenkin suostui lähettämään meidän luokseen jonkun parantajistaan ja lähdimme pikaisesti herttuan antamiin huoneisiimme ja pian parantaja saapuikin.

Huoneet olivat varsin hyvin varustetut hyllyineen, pöytälipastoineen ja mukavine sänkyineen ja saimme nukkua rauhallisesti – tosin minua vaivasi jälleen tunne olimmeko vanginnet itsemme…